On tullut jälleen se aika vuodesta, kun talvi yllätti autoilijat. Pari ärräpäätä taisi omasta suustakin päästä, kun koulun ikkunasta näin ensimmäiset lumihiutaleet ja päälimmäinen ajatus oli ”Mulla ei ole takkia mukana.” Siltä osin syy oli tosin omani, että tuppaan vaihtamaan pitkähihaisen takkiin keskivertoa myöhemmin. ANYGAYS lompsin siinä lumisateessa bussipysäkille manaillen talvea, pakkasta ja oikeastaan kaikkea mikä talveen liittyykään. Pidin toki myös mielessä ensilumen taipumuksen sulaa parissa tunnissa. Se paransi jonkin verran mieltä.
”Ei jumalauta”
Seuraavana aamuna ikkunasta tervehti valkoinen pihamaa ja jouduin lopulta nöyrtymään luontoäidin edessä. Kaivelin kaapista takin esille.
Oon aika varma et vuodenajoilla on jokin oma unhoittava voimansa. Talvella sitä aina unohtaa, miten paljon hyttyset tulee seuraavana kesänä ärsyttämään. Samoin kesällä unohtaa, miten kaunis vuodenaika talvi loppujen lopuksi onkaan. Mun silmää miellyttää suuresti se, miltä lumen alla kumaraan painuneet puut näyttää. Siitä ollaan toki hetken vielä kaukana. Toki kirjoitushetkeä edeltäneenä viikonloppuna oli taas pakko pysähtyä ihastelemaan miten kauniita huurteiset puut ovatkaan.
Oon viimeaikoina alkanut löytää ihan hirveesti kauniita asioita luonnosta ja etenkin puista. Haluun uskoa sen johtuvan siitä, että oon oppinu pysähtymään hetkiin niiden ohi ryntäämisen sijaan. Oon aika tyytyväisen siitä.
Voisin kai siis sanoa pitäväni talvesta. Eräs kaveri pari päivää sitten kertoi asenteensa talven suhteen olevan ”Kaikki tai ei mitään.” Olen aikalailla samaa mieltä hänen kanssaan. Lunta saa olla paljon ja pakkanenkin on ihan kivaa. Se mitä mä talvessa kuitenkaan en voi sietää on loskan ja pakkasen edestakas runkkaus, minkä jälkeen tiet muuttuvat hasardeiksi luiseluradoiksi. Se tuppaa kuitenkin yleensä olemaan ennemmin kevään ongelma. Jahka pieni lumikerros vielä hetken peittäisi maata ja huomenna alkavassa treeniviikonlopussa pääsisi saunasta pyörimään lumihangessa (sääennustetta katsottuani olen aika varma, ettei treeniviikonlopun aikana, saati etenkään blogin julkaisuhetkellä maassa ole enää merkkiäkään lumesta).
”Tämä kääpiö on lämminverinen vilukissa, joka kruunaa kesäpäivän kaakaolla ja talvipakkaset jäätelöllä”
Oliver Saari
Sällit - Tampereen poikateatteri 